Vuosi 2009
Kemistit vierailivat Ämmässuon jätteenkäsittelykeskussa
Suomalaisten Kemistien Seura vieraili YTV:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa 1.10.2009. Vierailun yhteydessä pidetiin Seuran lokakuun kokous.Uusiksi varsinaiksi jäseniksi hyväksyttiin seuraavat henkilöt: FM Kari Ahonen, FM Heidi Handolin, FM Eeva Kemppainen, DI Jenni Lybeck, FM Terhi Riuttamäki, FT Heikki Tuononen ja FT Pekka Tynjälä.Uusiksi nuoriksi jäseniksi hyväksyttiin fil.ylioppilaat Kristiina Cajanus, Mikko Kaipio, Hilkka Kontro, Otto-Ville Laukkanen, Matti Leskinen, Miika Löfman, Teemu Niemi, Anna Olkkonen, Erika Rantala, Otto Seppänen ja Laura Svärd.
Kokouksen virallisen osan jälkeen YTV:n ympäristöpäällikkö Juha Uuksulainen esitteli YTV:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toimintaa.Kiertokäynnillä tutustuttiin kaatopaikka-alueeseen.
Jätteenkäsittelykeskus
YTV-alueella syntyy jätettä vuosittain yli miljoona tonnia. Siitä lähes puolet päätyy YTV:n jätteenkäsittelykeskukseen Espoon Ämmässuolle. YTV-alueen jätteistä noin 55 % kierrätetään tai muulla tavoin hyödynnetään.
Vuonna 1987 käyttöönotetussa jätteenkäsittelykeskuksessa on pääkaupunkiseudun ainoa toiminnassa oleva kaatopaikka ja muita käsittelytoimintoja. Siellä vastaanotetaan jätteiden suurkuormia. Ämmässuon kaatopaikka on Pohjoismaiden suurin. Jätteet käsitellään niin, että niiden ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset. Sekajäte sijoitetaan kaatopaikalle, biojäte kompostoidaan kompostointilaitoksessa, maa-ainekset ja betoni hyödynnetään kaatopaikan rakenteissa. Muut materiaalit toimitetaan edelleen asianmukaiseen hyötykäyttöön.
Vuonna 2008 jätteenkäsittelykeskukseen tuotiin erilaisia jätteitä ja maa-aineksia 850 000 tonnia. Kaatopaikalle sijoitettiin 267 000 tonnia sekajätettä. Ämmässuon lisäksi YTV huolehtii myös Mankkaan, Seutulan ja Vuosaaren suljettujen kaatopaikkojen jälkihoidosta.
Jätteenkäsittelykeskuksessa toimii myös kotitalouksien ja yritysten pieniä jätekuormia vastaanottava Sortti-asema.
Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristön tilan seurannasta mm. sääoloista ja ilmanlaadusta on tarjolla ajantasaista tietoa myös Seutu- ja ympäristötietoja -osiosta. www.ytv.fi
Suomalaisten Kemistien Seura tutustui Mustilan Arboreturiim Elimäellä
Suomalaisten Kemistien Seuran kesäretki tehtiin 7.6.2009 Mustilan Arboretumiin, Elimäellä. SKS:n toukokuun kokous pidettiin retken aikan. Kokouksessa hyväksyttiin Seuran uusiksi varsinaisiksi jäseniksi DI Kaisu Annala, DI Risto Hakala, FM Laura Harju, FM Hanna Heinonen, FM Anna Karvo, FT Suvi Kemmo, FM Petri Kilpeläinen, FM Jari Koskinen, FT Jere Koskinen, TkT Rauno Luoma, FT Kirsti Parikka, FM Hanna Prokkola, FM Karoliina Salmenperä, TkT Riina Salmimies, FT Antti Talvitie, FM Minna Turunen ja FL Piia Valto.Nuoriksi jäseniksi hyväksyttiin opiskelijat Fil.yo Kimmo Arola, Jarmo Antikainen, Jukka Hassinen, Tatu Iivanainen, Hannu Jaakkola, Jan-Erik Jansson, Meri Joensuu, Ville Kaikkonen, Kai-Verneri Kaksonen, Maarit Kariniemi, Suvi Karjalainen, Jenny Kiviaho, Päivi Kousa, Juha Kuitunen, Suvi Kulo, Mikko Laitinen, Joona Mannermaa, Iida Miettinen, Vili-Petteri Niemelä, Jutta Nieminen, Laura Ojala, Olli Pakkanen, Jukka Pasanen, Harri Perämäki, Minni Pirttimaa, Tiia-Riikka Pitkäjärvi, Henri Pitkänen, Jukka Rinne, Matti Selkälä, Sanni Seppälä, Katja Sievänen, Kaisa Syrjälä, Sanna Syväjärvi, Anatoli Vaskinov ja Petra Vasko.
Mustilan Arboretumin metsänhoitaja Jukka Reinikainen esitteli Mustilan Arboretumin. Hänen opastuksessaan käveltiin reilu parin tunnin ajan tutustuen eri kasvilajeihin.Arboretum Mustila perustettiin vuonna 1902 valtioneuvos A.F. Tigerstedtin istuttaessa ensimmäset puulajit Mustilaan, Elimäelle. Laaja, 120 hehtaarin puistoalueella kasvaa lähes 100 havupuulajia, 130 lehtipuulajia sekä lukuisia koristepensas-, köynnös- ja perennalajia eri puolelta maapalloa.Mustilan koristepensaista ovat tunnetuimpia alppiruusut, joita arboretumissa on yli 100 lajia ja lajiketta. Alppiruusut kukkivat kesäkuussa, jolloinAlppiruusulaakson sadat Rhododentron-pensaat puhkeavat kirjavaan kukkamereen.Laajoina metsikköinä kasvavat vieraat havupuulajit luovat paikoin hyvin eksoottisen tunnelman. Puut lumoavat paitsi erikoisuudellaan myös koollaan. Ovathan esimerkiksi Etelärinteen suurimmat douglaskuuset jo noin 40 metriä korkeita. www.mustila.com
Suomalaisten Kemistien Seuran vuosikokous Tekesillä
Suomalaisten Kemistien Seuran vuosikokous pidettiin 9.4 2008 Tekesillä Länsi-Pasilassa, Helsingissä.Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi kokouksen valitsemana seuran pj, prof. Liisa Kanerva ja kokouksen sihteerinä seuran sihteeri FL Heleena Karrus.
Vuosikokouksessa vahvistettiin Seuran vuosikertomus 89. toimintavuodelta 2008, Seuran tilinpäätös vuodelta 2008 sekä myönnettiin hallitukselle vastuuvapaus ja hyväksyttiin talousarvio vuodeksi 2009. Suomalaisten Kemistien Seuran jäsenmaksuosuus päätettiin pitää seitsemän euron suuruisena.. Suomen Kemian Seuran jäsenmaksuosuus on 48 euroa, joten jäsenmaksu on yhteensä 55 euroa vuonna 2009. Nuorilta jäseniltä Suomalaisten Kemistien Seura ei peri jäsenmaksua, mutta Suomen Kemian Seura kerää heiltä 10 euron lehtimaksun vuodelta 2009.
Seuran uusiksi varsinaisiksi jäseniksi hyväksyttiin FM Marjut Puputti, FM Nina Sneitz ja ETT Sari Vuorela. Uusiksi nuoriksi jäseniksi hyväksyttiin seuraavat fil. ylioppilaat: Riikka Koski ja Tiina Kuusela.Seuran varsinaisiksi jäseniksi siirrettiin 43 vuoden 2008 aikana korkeakoulututkinnon suorittanutta seuran nuorta jäsentä: DI TImo Aho, FM Jari Aho, FM Eeva-Kaisa Alatalo, FM Anne Costiander, FM Heidi Haapakangas, FM Mia Halme, FM Antti Hatakka, DI Jari Heinonen, FM Laura Kaltio, FM Minna-Maria Kangas, FM Kaarina Kekäläinen, FM Sari Kilpimaa, FM Sonja Kolehmainen, FM Aino Kulmala, FM Leena Maanpää-Pohjola, FM Kalle Malmioja, DI Marju Mannila, DI Henrikki Matilainen, FM Pekka Mononen, FM Marjaana Mäkinen, FM Johanna Mäkitalo, FM Ville Nevalainen, FM Ritva Nilivaara, DI Sanna Ojanen, FM Eine Piirainen, FM Merja Poropudas, FM Mari Päiviö, FM Petri Reponen, FM Timo Rousu, FM Laura Saarinen, FM Katja Samuli, FM Antti Sunnari, FM Tero Säkkinen, FM Pirjo Säle, FM Jere Tupala, DI Heta Urpala, DI Tuomas Vainikka, FM Tapio Vehmas, FM Mikko Wirtanen, FM Arja Vuorela ja FM Jouni Vuorinen.
Seuran hallitus vuonna 2009
FM Liisa Koskinen ja ylikemisti Eino Puhakainen valittiin uudelleen nelivuotiskaudeksi Suomalaisten Kemistien Seuran hallitukseen. Seuran puheenjohtakasi vuodeksi 2009 valittiin yksimielisesti prof. Liisa Kanerva Turun yliopistosta ja varapuheenjohtajaksi johtaja Jussi Kivikoski Tekesistä Helsingistä. Heidän lisäkseen seuran hallitukseen kuuluvat FM Nina Aremo, tutk.prof. Sirpa Herve (Keski-Suomen Kemistiseura), prof. Reija Jokela, emeritusprof. Erkki Kantolahti, prof. Marja Lajunen (Pohjois-Suomen Kemistiseura), prof. Markku Leskelä, dos. Tapio Nevalainen (Itä-Suomen Kemistiseura), TkL Merja Porkka (Kaakkois-Suomen Kemistiseura), prof. Mikko Ritala ja FM Hilkka Vahervuori. Seuran sihteeriä ja taloudenhoitajana toimii FL Heleena Karrus.
Tilintarkastajiksi valittiin KTM Jouni Vanhala KHT, johtaja Leila Pohjola ja prof. Heikki Saarinen sekä varatilintarkastajiksi ekon. Erkki Vanhala ja dos. Jarno Kansikas.
Vuoden 2008 Nuorten tutkijain tunnustuspalkinto FM Karoliina Isokoskelle Helsingin yliopistosta.
SKS:n vierailu Nanotalossa Otaniemessä
Suomalaisten Kemistien Seura vieraili Nanotalossa Otaniemessä 4.2.2009. Vierailun yhteydessä pidetiin Seuran helmikuun kokous.Uusiksi varsinaiksi jäseniksi hyväksyttiin seuraavat henkilöt: FM Anu Airaksinen, FM Sanna Jokela, DI Leena Kanninen, ETM Tuuli Koivumäki, FM Anne Rönnskog, BSc Gudrun Silvennoinen, FM Mika Vesterinen ja DI Susanna Vähäsarja. Uusiksi nuoriksi jäseniksi hyväksyttiin fil.ylioppilaat Heidi Kiiveri, Maria Moilanen, Elina Rauhala ja Tiia-Riikka Tero sekä LuK Harri Mäenpää.
Kokouksen virallisen osan jälkeen prof. Janne Ruokolainen esitteli TKK:n Nanotaloa.
Otaniemeen valmistui vuoden 2008 lopulla nanotutkimukseen keskittynyt tutkimuskompleksi, joka sijaitsee vastapäätä TKK:n päärakennusta. VTT:ltä vapautunut rakennus peruskorjattiin ja muutettiin TKK:n Teknillisen fysiikan laitoksen ja Kylmälaboratorion käyttöön. Kompleksin nimeksi tuli Nanopoli. Samassa yhteydessä rakennettiin uudisrakennusosa Nanomikroskopiakeskus, joka on kooltaan 1220 brm2 ja 740 htm2. Keskus rakennettiin uuden sukupolven korkean resoluution mikroskooppien vaatimusten mukaisesti siten, että tiloissa on pyritty minimoimaan sähkömagneettiset, mekaaniset ja muista tekijöistä aiheutuvat häiriöt. Rakennukseen on sijoitettu nanomateriaalitutkimuksen tarvitsemia herkkiä atomitason tutkimuslaitteita. Tilat ja latteistot ovat eri yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten käytettävissä
Keskukseen hankittiin kaksi korkean resoluution elektronimikroskooppia, joista toinen on materiaalitutkimukseen suunnattu atomiresoluution läpäisyelektronimikroskooppi (sub-Å-TEM) ja toinen laitteisto on bio- ja pehmeiden materiaalien tutkimukseen tarkoitettu neste-helium TEM. Vastaavia laitteistoja ei ole Suomessa muualla. Lisäksi hankittiin mikroskoopeille tarvittavat näytteidenvalmistuslaitteistot ja yksi pyyhkäisyelektronimikroskooppi (SEM), joka soveltuu materiaalien pinnan rakenteen tutkimukseen.
Pietari jaksaa aina ihastuttaa
Sanotaankin, että Pietarissa on yksi museo, joka ei ole koskaan suljettu – kaupunki itse
Suomalaisten Kemistien Seura vieraili elokuun lopulla 2008 Pietarissa. Reipas 26 henkinen kemistiryhmä eri puolilta Suomea kokoontui Helsingin Rautatieasemalla.
Vettä satoi kaatamalla, mutta se ei haitannut matkan lähtötunnelmia.
Bussimatka Viipurin kautta kohti Pietaria alkoi. Menomatkalla tutustuimme ohimennen Viipurin kaupunkikuvaan ja lounastimme nostalgisessa Pyöreässä tornissa Viipurin kauppahallin kupeessa.
Pietarissa ensimmäinen ilta kului tutustumalla Pietariin Nevskin risteilyllä, sampanjaa nauttien tietysti.
Jättikaupungin vedenpuhdistusta
Matkan yhtenä pääkohteena oli vierailu Pietarin lounaisella jätevedenpuhdistamolla.
Jätevedenpuhdistamo on rakennettu yhteistyössä suomalaisten ja ruotsalaisten yritysten kanssa. Kiersimme v. 2005 toimintansa aloittaneen laitoksen sekä maanpäälliset että maanalaisilla allasalueilla sekä tutustuttiin laboratorioon. Laitoksen paikallisjohtaja Boris Fedorov sekä Vodokanal yhtiön suomalainen toimitusjohtaja Esa Ovaskainen kertoivat laitoksen toiminnasta. Valtaisan määrän jätevettä käsittelevän laitoksen yleiskuva oli varsin hyvä.
Kullan kimallusta ja loputtomia taideaarteita
Päivä jatkui tutustumassa Pietarin keskustassa Eremitaasin palatsiin ja siellä oleviin taideaarteisiin. Eremitaasi on yksi maailman suurimmista museoista. Se on perustettu v. 1764 ja sen taidekokoelmat sijaitsevat seitsemässä eri palatsissa, joissa on yhteensä yli 350 näyttelysalia. Museon kokoelmista löytyy 15 000 maalausta 12 000 veistosta, 600 000 piirustusta ja grafiikkatyötä, miljoona kolikkoa ja mitalia sekä tuhansia muita teide-esineitä. Kullan kimallukseen ja mittaamattomiin aarteisiin alkoi jo opaskierroksen lopulla hieman turtua. Monen matkalaisen mielestä katseltavaa Eremitaasissa olisi ollut vaikka viikoksi.
Ilta kului useimmilta sulautumalla suurkaupunki Pietarin sykkeeseen ja kävellen kuuluisalla Nevski Prospektilla. Kaikki nauttivat illan mittaan myös venäläisen keittiön herkkuja ja juomia.
Tsaarien kylä
Uusi päivä – suuntana Tsaarien kylä
Tsaarien kylä, joka vuonna 1937 nimettiin Pushkinoksi venäläisen runoilijan Alexander Pushkinin kuoleman 100-vuotispäivän kunniaksi, sijaitseee 24 km etelään Pietarista. Pietari Suuri rakennutti sinne kesäpaikan vaimolleen, tulevalle keisarinna Katariina I:lle. Nykyisen barokkityylisen Katariinan palatsin rakennutti Elisabet I. Myöhemmin Katariina Suuri jatkoi palatsin ja sen puistojen laajennustöitä. Katariinan Palatsin julkisivu ja salit on huolella restauroitu näiden tuhouduttua pahasti II maailmansodassa. Vierailimme myös kuuluisassa Meripihkahuoneessa.
Perillsensä syntymää juhlistaakseen Katariina Suuri lahjoitti Paviovskin pojalleen suuriruhtinas Paavalille. Tästä 30 km Pietarista sijaitsevasta palatsista muodostui Pietarin musiikkielämän keskus, mm. Johan Straussin orkesteri viihdytti keisarillisia vieraita monina kesinä.
Iltapäivällä vierailtiin Venäläisen taiteen museossa, joka on toiminut v. 1898 Mihailovskin palatsissa taiteiden aukiolla. Kokoelmissa on yhteen museoon koottuna ehkä mittavin kokoelma venäläisten mestareiden teoksia, ikoneita sekä nykytaidetta.
Iltaa vietettiin venäläisestä illallisesta ja iltaohjelmasta nauttien eikä tunnelma jättänyt ketään kylmäksi.
Historiallisen Pietarin sydämessä
Paluupäivän aamupäivällä ehdittiin vielä vierailla Pietari-Paavalin linnoituksessa Neva-joen Jänissaarella, jossa laskettiin kaupungin peruskivi v. 1703. Linnoitus on kaupungin historiallinen keskus ja sen katedraalin kultaisen tornin voi nähdä jo kaukaa Suomenlahdelta. Linnoituksen katedraaliin on haudattu kaikki Venäjän tsaarit Pietari Suuresta alkaen, viimeksi sinne siirrettiin Nikolai II:n, Venäjän viimeisen tsaarin, ja hänen perheensä maalliset jäännökset.
Kotimatkalla pysähdyttiin myös Terijoella ja Viipurissa.
Matkan antia
SKS:n Pietarin matka onnistui yli odotusten. Useille matkan osanottajille tämä oli ensimmäinen vierailu Pietariin. Neljän päivän aikana ehdimme nähdä paljon, mutta Pietarin kohdalla vain pienen osan Pietarin kulttuuri- ja nähtävyystarjonnasta, niinpä moni päättikin palata vielä uudelleen Pietariin.
Kemistit Meripäivillä
Suomalaisten Kemistien Seuran kesäretki Kotkan alueelle ja maineikkaille Meripäiville tehtiin 21.7.2008.
Aamukahvit juotiin Pyhtäällä Patruunantalossa joka sijaitsee historiallisella Stockforsin Ruukin tehdasalueella.
Langinkosken keisarillinen kalastusmaja
Pyhtäältä siirryttiin kohti Kotkaa tutustuen Langinkosken keisarilliseen kalastusmajaan.
Venäjän keisari Aleksanteri III ihastui Langinkoskeen siellä vieraillessaan. Hän rakennutti paikalle vuonna 1889 kalastusmajan, missä hän perheineen kävi useana kesänä. He nauttivat suuresti erilaisesta elämästä: kerrotaan keisarin itsensä kalastamisen lomassa pilkkoneen puita keisarinnan huolehtiessa ruoanlaitosta. Suuren Venäjänmaan yksinvaltias unohti Langinkoskella mieluusti hetkeksi .Talvipalatsin kultaa loistavat salit. _Kalastusmaja toimii nykyisin museona ja on liki samanlainen kuin keisariperheen aikoihin. Alkuperäiset huonekalut ovat paikoillaan. Kalastusmajaa ympäröi luonnonsuojelualue. Puulajipuisto, useat erikokoiset jokiuomat ja koskimiljöö ovat jo sinällään näkemisen arvoisia. Pihapiirissä sijaitsevat myös vanha kalahautomo ja pieni ortodoksinen kappeli, joka on Valamon munkkien rakentama 1800-luvun alussa.
Suomen palkituin puisto
Langinkosken kuohujen jälkeen siirryttiin Sapokan vesipuistoon,
Suomen palkituimpaan puistoon. Se on valittu Vuoden Ympäristörakenteeksi 1994, palkittu Parhaana Ulkovalaistuskohteena 1993 ja Kivirakenteena 1996.Nimensä Sapokan arvellaan saaneen venäläisestä Sapok-sanasta, joka tarkoittaa saapasta. Puistoalue muodostuukin saappaanmuotoisen lahdenpohjukan ympärille. Keskeiset elementit ovat kasvillisuus, vesi, kivi ja valaistus. Monet puiston kasvilajeista on merkitty nimikyltein (suomi, ruotsi, latina). Meri syöksyy lahdelmaan 19 metriä korkeasta putouksesta ja vesi lorisee pikku puroissa. Kiveä on käytetty ja kierrätetty monessa muodossa ja lisäksi koottu putouksen ylätasanteelle pieneen kivinäyttelyyn. Valaistus tuo mielenkiintoisen lisänsä ympäri vuoden. __ Keväällä siellä kukkivat kymmenet tuhannet sipulikukat, alkukesällä alppiruusut ja atsaleat, kesällä ruusut. Syksyllä ruska värjää pensastot ja talvella lahti jäätyy hiljaisen puhuttelevaksi.
Merikeskus Vellamo
Ainutlaatuisen uudisrakennuksen on suunnitellut arkkitehti Ilmari Lahdelma ja sen aaltoa muistuttavan katon alle majoittuvat Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo sekä Tietokeskus Vellamo.
Suomen merimuseo kertoo päänäyttelyssään Suomen merenkulun historiasta teemoittain paneutuen niin merenkulkijoiden elämään, laivojen kehitykseen, merikauppaan kuin laivamatkustamiseenkin. _ _Näyttelyssä nähtävät hylkylöydöt, mm. vuonna 1747 uponneen St. Mikaelin esineistö, kertovat elävää ja kiehtovaa tarinaa menneiden aikojen merielämästä ja elämästä laajemminkin. _Osana päänäyttelyä on myös pohjoisen merenkulkumme erikoisuus, talvimerenkulku ja jää. Kesäisin voi tutustua myös museoaluslaiturissa oleviin aluksiin, kuten maailman vanhimpaan höyryjäänmurtaja Tarmoon, joka vietti viime vuonna 100-vuotisjuhliaan.
Kymenlaakson museon_päänäyttelyssä
Kymenlaakson museo esittelee Kotkan ja koko Kymenlaakson alueen aineellista ja henkistä kulttuuriperintöä. Päänäyttelyn “Virtaa” keskeiset teemat ovat tehokkuus sekä yksilön ja yhteisön välinen suhde. _Teemoja lähestytään monelta eri suunnalta ja osansa saavat mm. aikakäsitys, rahan merkitys, erilaiset rajat ja niiden ylittäminen, kaikkien elämänalojen tehostuminen ja toisaalta rentouttava irtiotto arjesta: vapaa-aika, mökkielämä, matkailu, kaikenlainen elämänilo. _Näyttely tuo tarkasteluun myös salaperäiset savi-idolit, plootut, toriparkin, Ruotsinsalmen taistelun, Hietasen sahasaaren, Hallan Visan kunniakkaan urheiluhistorian, St. Nikolain hylkylöydöt, 7-tien kehityksen..
Merivartiomuseosta löytyvät Vellamon suurimmat esineet, rajavartiointia ilmasta hoitaneet lentokoneet ja vartiomoottorivene VMV 11 eli Vemma.
Merellinen Kotka
Meren laineilla risteily tarjoaa merellistä rauhaa ja upeat puitteet. Risteilyllä tutustutaan Kotkan edustaan mereltä käsin. Kuullan ja nähdään saaren historiaa ja nykypäivää.
Merimiestunnelmaa parhaimmillaan
Päivän päätteeksi virkistäydyimme perinteikkäässä merimiesravintola Kairossa.
Kairon tarina alkaa vuodesta 1879. Tuona vuonna Nikolai Fredricksen perusti nykyisen Kauppa- ja Satamakadun kulmassa olleen kahvilan paikalle silloisen Kotkan upeimman ravintolan. Näin hienolle paikalle ei kelvannut nimeksi vähäisempi kuin Universal-Garden. Musiikista huolehti usein kokonainen soittokunta, ja välillä tulinen unkarilainen itketti viuluaan ja Kotkan daameja.
Vuosisadan vaihteessa taloon muutti Pelastusarmeija ja piti siellä päämajaansa vuoteen 1906 asti. 1907 avattiin Universal-Garden jälleen, mutta se ei ainakaan merimiehiä ilahduttanut sen enempää kuin pelastusarmeijaakaan, sillä paikka toimi nyt raittiusravintolana.
Pitkä kuiva kausi katkesi vuonna 1932, kun kieltolaki hellitti rautaisen otteensa Suomesta ja Kirkkokatu 10:ssä avattiin alimman hintaluokan ravintola Kairo omistajanaan neiti Anna Koskinen. Seuraavana vuonna anniskeluoikeuksia supistettiin ja merimiehet joutuivat tyytymään viinin litkimiseen. Neiti Anna ei viivytellyt, vaan puolusti asiakkaitaan anomalla jo alle kuukauden kuluttua laajempia oikeuksia seuraavin perusteluin: “Väkevienkin juomien tarjoilua tarvitaan merimiesten palvelujen sekä viihdyttämisen takia. Viinit eivät heille kelpaa, koska ovat tottuneet käyttämään väkijuomia viskigrogien muodossa ulkomailla sekä laivoilla. Keitettyä ruokaa merimiehet eivät syö kuten muut. Syövät laivoilla, koska ovat pienipalkkaisia”. Näin painavien perustelujen edessä täytyi Alkonkin taipua ja Kairo sai oikeutensa.Vuonna 1935 Kairo muutti nykyiseen Satamakatu 7:ään.
Tämän kesän ehkä kauneimpana päivänä toteutettu kemistien kesäretki keräsi runsaan osanottajajouko nauttimaan Kotkan merellisyydestä.
