Suomalaisen insinöörikunnan isä
Hiljainen ja aikalaisten mukaan kovin kiltti Andreas Olivier Saelan syntyi 18. tammikuuta 1818 Antreassa papin perheeseen ja hän vietti varhaisen nuoruutensa Hiitolan pappilassa.
Ajan tavan mukaan kemiasta ja luonnontieteistä innostunut varaton ylioppilas hankki itselleen tuloja opiskeluaikanaan toimimalla kotiopettajana. Saelan oli löytänyt itselleen paikan Mäntsälän Furugårdin kartanosta (Alikartano), joka tunnettiin Nordenskiöldin ja von Haartman -sukujen kotipaikkana. Saelan työskenteli nuoruudessaan kuin sattumalta suomalaisen teknologiapolitiikan polttopisteessä.
Suomessa harjoitettu talous- ja teknologiapolitiikka liittyi teollisen vallankumouksen käynnistyttyä Pohjanmeren ympärysvaltioissa osaksi Venäjän keisarikunnan toimia uudenaikaisen teollisuuden kehittämiseksi. Kenraalikuvernööri Fabian Steinheil oli aloittanut kaivosteollisuuden kehitysprojektin, jossa yhteydessä J. J. Berzeliuksen oppilas Nils Gustaf Nordenskiöld nimitettiin vuoritoimen yli-intendentiksi vuonna 1823. Toinen samaan sukuun kuulunut nuoremman sukupolven edustaja, Lars Gabriel von Haartman, puolestaan työskenteli pitkään nykyistä pääministeriä vastaavassa virassa, ja vastasi muun muassa talouselämän ja perusopetuksen kehittämisestä.
Oikeassa paikassa oikeaan aikaan
Venäjän keisarikunnassa, jonka osa suuriruhtinaanmaa Suomi oli vuosina 1809–1917, pyrittiin rakentamaan omaehtoinen koulutusjärjestelmä, jotta opiskelijoiden ei tarvitsisi matkustaa vallankumouksellisina pidettyihin Ranskaan ja Saksaan oppia hakemaan. Kun kenraalikuvernööri Menschikoff sai jo aiemmin tehdyn päätöksen aloittaa muodollinen teknillinen koulutus Helsingissä toteutumaan, 29-vuotias kemisti Saelan oli kuin tilauksesta paikalla.
Suoritettuaan tutkintonsa yliopistossa keväällä 1847 A. O. Saelan tiesi todennäköisesti jo joutuvansa uudenaikaisen teknillisen koulutuksen kehittäjäksi Suomessa. Olihan hanketta edistetty jo useiden vuosien ajan. Helsingin Teknillinen reaalikoulu (HTRK) perustettiin 9. kesäkuuta 1847 annetulla asetuksella. Saelan suoritti seuraavan syksyn ja talven aikana yliopistossa joukon ylimääräisiä luonnontieteiden opintoja ja tuli nimitetyksi oppilaitoksen ensimmäiseksi johtajaksi 5. syyskuuta 1848. Koulun kotipaikaksi vuokrattiin verhoilijamestari Jonas Litoniukselta useita huoneita Aleksanterinkatu 50:ssä sijaitsevasta vastavalmistuneesta kivitalosta.
Syksyn 1848 kuluessa Saelan etsi oppilaitoksen muut ensimmäiset opettajat. Opettajakunnan muodostivat A.O. Saelan (matematiikka ja kemia, koulun johtaja), Carl Albert Edefelt (kalligrafia, lineaari- ja ornamenttipiirustus), Carl Fredrik Stockus (uskonto), Johan Reinhold Bergstad (saksa) ja Carl Mauritz Crusell (ruotsin kielioppi ja kirjoitus, maantiede ja historia). Opetus alkoi tammikuun 15. päivänä 1849.
Opetusohjelmaa tarkasteltaessa on muistettava, ettei Suomessa tähän aikaan ollut perusopetusjärjestelmää. Kansakoululaitos aloitti toimintansa vasta yli 20 vuotta myöhemmin. Oppilaat saivat kuitenkin aikakauden parhaan teknillisen koulutuksen, jonka jälkeen useimmat heistä siirtyivät koulutustaan vastaaviin tehtäviin yhteiskunnassa.
Matemaattis-luonnontieteellinen lähestymistapa käyttöön
Opetusohjelmaa tarkasteltaessa on muistettava, ettei Suomessa tähän aikaan ollut perusopetusjärjestelmää. Kansakoululaitos aloitti toimintansa vasta yli 20 vuotta myöhemmin. Oppilaat saivat kuitenkin aikakauden parhaan teknillisen koulutuksen, jonka jälkeen useimmat heistä siirtyivät koulutustaan vastaaviin tehtäviin yhteiskunnassa.
Saelan korosti jo kesällä 1849 manufaktuurijohtokunnalle (nykyinen työ- ja elinkeinoministeriö) lähettämässään raportissa tarvetta muokata opetusta käytännöllisempään suuntaan. Reaalikoulun alkuperäinen tarkoitus ei täyttynyt, koska teollisuusammattien opetukseen ei ollut minkäänlaisia resursseja. Mekaanisten mallien kokoelma ja muutamaa vuotta myöhemmin hyvinkin tärkeiksi muodostuneet mekaaninen ja kemiallinen verstas eivät olleet tuolloin vielä edes aloittaneet toimintaansa. Helsingissä toimineen hienomekaanisen verstaan (myöhemmin osa VTTtä) ainoan työntekijän, Martin Wetzerin työaika kului kokonaan hänen valmistaessaan myös Turun ja Vaasan reaalikouluille tarkoitettuja laboratoriovälineitä. 1850-luvun kuluessa Saelanin oppilaat pääsivät kuitenkin jo käsillä tekemisen makuun.
HTRK:n opetusohjelmaa ryhdyttiin jo pian uudistamaan uusimpien eurooppalaisten koulutusohjelmien ja aatteiden mukaisesti. Nykyisin tekniikan yhteydessä itsestäänselvyytenä pidetty matemaattis-luonnontieteellinen lähestymistapa otettiin käyttöön vuonna 1858, ja vuodesta 1862 eteenpäin muodostuivat pitkään asemansa säilyttäneet teknilliset osastot.
TKK:n perinteet
A.O. Saelan on henkilökohtaisesti vastuussa useiden TKK:lla myöhemmin itsestäänselvyyksinä pidetyistä traditioista. Suomalaisten yhteydet ulkomaille vapautuivat, kun Aleksanteri II astui Venäjän valtaistuimelle 3. maaliskuuta 1855. A. O. Saelan matkusti saman tien Saksaan ja Sveitsiin tutkimaan uusimman teknillisen opetuksen menetelmiä. Tämän matkan seurauksena vasta toimintansa aloittaneesta Zürichin ETH:sta muodostui TKK:lle läheinen kumppani ja tästä lähtien suomalaisen insinöörikoulutuksen kehitys kulki käsi kädessä saksalaisen kielialueen oppilaitosten kanssa.
HTRK oli alusta pitäen suoraan manufaktuurijohtokunnan alainen yksikkö. Loppuvuodesta 1856 A. O. Saelan myös nimitettiin manufaktuurijohtokunnan jäseneksi. Tämä yhteys teollisesta toiminnasta vastaavaan ministeriöön TKK:n välillä katkesi vasta vuonna 1972. Saelan osallistui Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeiden valtionhallinnon komiteoiden toimintaan ja oli näin päättämässä maan talouselämän suunnasta.
Vuonna 1856 istui tunnettu komitea maan teollisuuden kehittämiseksi, joka loi raamit Suomen teollisuuden päälinjoja varten. Kolme vuotta myöhemmin Saelan osallistui Julius von Mickwitzin johtaman ’Suomen hyvän komitean’ toimintaan. Hänellä oli tällöin mukanaan myös myöhemmin toinen kemisti, rahapajan johtajaksi vasta nimitetty August Fredrik Soldan.
Teekkareiden yhteishengen kohottaja
O. Saelanin aikana kehittyi myös teekkareiden keskuudessa tunnusomainen yhteenkuuluvaisuuden tunne. HTRK:n konventti aloitti toimintansa kisällien yhdistysten rinnalla jo 1850-luvulla, mutta se järjestäytyi muodolliseksi oppilaskunnaksi vasta teekkarijoukon kasvaessa 1860-luvun suurten nälkävuosien jälkeen.
Saelan miltei näki oppilaitoksensa muuttuvan korkeakouluksi. Oppilaitos nimettiin vuonna 1872 Polyteknilliseksi kouluksi, joka tarkoitti käytännössä itsenäistymistä manufaktuurijohtokunnasta.
Saelan sairastui kuumetautiin pian luovuttuaan oppilaitoksen johtajan virasta vuonna 1872. Hän kuoli 1874. Tällöin hänen käytössään ollut Litoniuksen talon kolmannen kerroksen toinen puoli otettiin koulun käyttöön. Alun perin vain alimmassa kerroksessa toiminut oppilaitos oli vallannut koko rakennuksen lukuun ottamatta toisessa kerroksessa asuvan talon omistajan, ylioppilas F. L. Litoniuksen asuntoa.
Polyteknillinen koulu muutettiin vuonna 1879 Polyteknilliseksi Opistoksi. Tämä tarkoitti käytännössä Teknillisen korkeakoulun opetuksen tradition alkamista ja muodollisen insinööritutinnon tunnustamista opiston koko kurssin suorittaville. Tällöin kansakoulut ja lyseot olivat aloittaneet Suomessa toimintansa, ja ammattikuntalaitos oli lakkautettu. Yliopistoksi oppilaitos muutettiin 1908 – jälleen lähes samaan aikaan kuin sveitsiläinen kumppaninsa.
Saelanin kuoleman jälkeen hänen entiset oppilaansa perustivat rahaston muistomerkin rakentamiseksi oppilaitoksen perustajan haudalle Helsingin vanhan kirkon puistoon. Hanke jäi toteutumatta sortovuosien aikana, ja Saelanin hautarahasto liitettiin myöhemmin TKK:n muihin rahastoihin. Suomen itsenäistymiseen liittyneiden tapahtumien yhteydessä kaikki autonomian aikana valtionhallintoon kytkeytynyt toiminta muodostui epämuodikkaaksi. Monet tärkeätkin asiat unohdettiin. Tämän kohtalon jakoi myös kiltti ja vaatimaton Saelan.
Kirjoittaja: Panu Nykänen