mennessä juho | maalis 7, 2019 | ajankohtaista, Kemiaa arjessa, uutiset
Kemian juhlavuodelle on suunniteltu oma haalarimerkki. Suunnittelutyö on tehty Helsingin yliopiston Kemistien ry eli HYKin toimesta ja merkin suunnittelija on Japanilainen opiskelija Miho Otaki. Suunnittelija luonnehtii merkkiä seuraavasti:
Erlenmeyerpullo jossa on 100 ml nestettä kuvastaa suomalaisten kemistien tekemiä, kuluneen sadan vuoden aikana kasaantuneita saavutuksia. Nämä saavutukset eivät lopu, vaan jatkuvat kauas tulevaisuuteen kuin pulloon tipahtavat pisarat. Kuvan taustalla nähdään kunniakas suomalainen siniristi.
—
The Erlenmeyer flask filled with 100 mL of liquid represents the accumulated accomplishments made by chemists in Finland over the past 100 years. This accumulation never ends but rather continues far into the future like the drop falling into the flask. On the background, one can see the honourable Finnish blue cross design.
mennessä juho | helmi 15, 2019 | Haastattelut, Henkilöt, Kemiaa arjessa
Vauhti Speedin toimitusjohtaja Esa Puukilainen kouluttautui kemian tohtoriksi ja eteni toimitusjohtajaksi pitkäaikaisen suksihuoltoharrastuksen siivittämänä. Suksivoiteiden kehittämiseen tarvitaan kemian osaamista ja uusinta tietoa suksen pintojen ja lumen, jään tai veden välisistä vuorovaikutuksista.
Esa Puukilainen ja Vauhdin värikkäät tuoterivistöt.
Vauhti on valmistanut suksivoiteita Suomessa jo yli 100 vuotta
Vauhti Speedin toimitusjohtaja Esa Puukilainen ihailee Joensuun valtavia, valkoisia lumikasoja ja toteaa talven vihdoin edistyneen siihen vaiheeseen, että kelit kelpaavat hiihtämiseen. Suomi on nyt lumen vallassa, ja suksivoideyrityksessä tämä tarkoittaa huippusesonkia, kun hiihtoharrastajat ja kilpahiihtäjät kiiruhtavat laduille.
Vuonna 1912 suksivoiteiden valmistukseen perustettu Vauhti tekee yhä suksien voiteluun tuotteita, jotka toki nyt ovat aivan erilaisia kuin yli sata vuotta sitten. Nykyiseen tuotekirjoon kuuluvat pitkälle kehitetyt, eri keleihin sopivat luistovoiteet, pitovoiteet ja nestemäiset tuotteet.
Tuotantolaitos on Joensuun Käpykankaan teollisuusalueella. Puukilainen kehuu yrityksen kotikaupunkia erinomaiseksi toimipaikaksi.
”Meillä on täällä hyviä yhteistyökumppaneita, tavarantoimittajia ja yliopisto. Luminen talvikin jatkuu täällä yli puoli vuotta, mikä takaa sen, että voimme lähteä jopa tehtaan pihalta testaamaan tuotteitamme”, hän iloitsee.
Parin vuoden ajan Vauhdilla on ollut yhteistyötä suksivalmistaja Fischer Sports GmbH:n kanssa. Vauhti toimittaa Fischerille voide- ja huoltotuotesarjaa, jota tämä myy omalla nimellään. Yhteistyö laajenee ensi kauteen ja takaa Vauhdin tuotteiden jakelun Fischerin myyntiorganisaation toimesta Saksaan, Sveitsiin, Itävaltaan, Ranskaan ja Venäjälle.
”Meillä on Fischerin kanssa lisäksi tiivistä tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyötä, ja selvitämme esimerkiksi suksen yläpinnan käsittely- ja hoitoaineita. Saamme heiltä myös uusia pohjamateriaaleja ja uusia kehitysversioita, joihin testaamme tuotteitamme”.
Yritys ja yliopisto tekevät yhteistyötä pintailmiöiden tutkimuksessa
Suksivoiteen kehittäminen perustuu tietoon siitä, miten lumi ja jää hallitaan suksen eri pinnoilla. Joensuussa voidevalmistaja on tutkinut näitä vuorovaikutusilmiöitä yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston Joensuun kemian laitoksen kanssa. Tutkimusyhteistyöstä putkahtaa ulos yliopistollisia opinnäytetöitä ja tulevana keväänä esimerkiksi väitöskirja, jonka Puukilainen on esitarkastanut.
Vauhti puolestaan hyödyntää tieteellisiä tuloksia tuotekehityksessä.
Seuraavassa podcastissa professori ja kemian laitoksen johtaja Mika Suvanto Itä-Suomen yliopistosta Joensuusta ja toimitusjohtaja Esa Puukilainen valaisevat yritys-yliopisto -yhteistyönä toteutettua pintailmiöiden tutkimusta.
Pintailmiöiden ja materiaaliteknologian tutkimus yhdistää yliopistoa ja yritystä. Kuvassa professori Mika Suvanto, joka on kemian laitoksen johtaja Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa sekä Vauhti Speed Oy:n toimitusjohtaja Esa Puukilainen.
Suksivoide on tarkkaan harkittu kemiallinen tuote
Suksivoiteeksi ei kelpaa mikä tahansa voideseos vaan tuotteet syntyvät tarkkaan mietittyinä teknologiatuotteina, joiden suunnittelu nojaa uusimpaan tietämykseen suksen pinnan sekä lumen ja jään tai veden vuorovaikutusilmiöistä. Vauhdin esitteessä suksivoiteet mainitaan vahateknologiatuotteina.
Suksen pohjamateriaali on yleensä korkeamoolimassaista polyeteeniä, joka sisältää myös lisäaineita kuten grafiittia.
Suksivoiteiden koostumus vaihtelee käyttöolosuhteiden mukaan. Luistovoiteessa on suoraketjuisia parafiinivahoja, joissa hiilivetyketjun pituus määrää voiteen kovuuden. Lyhyistä hiiliketjuista syntyy pehmeää vahaa ja pitkistä kovempaa. Luistovoiteet sisältävät myös fluoriyhdisteitä, jotka parantavat veden- ja lianhylkivyyttä.
Pitovoiteissa on lukumääräisesti enemmän erilaisia ainesosia, muun muassa kumimaista raaka-ainetta, joka lisää sukseen tarraavuutta ja tuo parempaa pitoa.
Tehtaalla voidemainen tuote syntyy sulattamalla ja sekoittamalla. Nestemäisten tuotteiden valmistukseen kuluu useita tunteja. Valmis homogenoitu massa pullotetaan pullotusautomaateilla.
Vauhti Speedin pullotuslinja on uusinta tekniikkaa.
Pullotetut tuotteet etenevät kauniisti jonossa.
Vankka harrastus ja osaaminen avasi tien suksivoideyritykseen
Esa Puukilainen on harrastanut maastohiihtoa lapsesta alkaen. Nuorena hän kilpaili kansallisella tasolla ja kiinnostui jo silloin suksihuollosta. Hän toimi ensin huoltohommissa seuratasolla, sitten Suomen Hiihtoliiton maastohiihdon huoltoryhmissä ja lopulta viiden vuoden ajan A-maajoukkueen huoltoryhmän jäsenenä.
Kilpahiihtäjän urasta Puukilainen ei haaveillut vaan alkoi vuonna 1995 opiskella Joensuun yliopistossa kemistitutkijan koulutusohjelmassa. Gradunsa hän teki Joensuun yliopistossa suksenpohjamateriaalin ja suksivoiteiden karakterisoinnista.
Väitöstutkimus syntyi samasta aihepiiristä, kun hän paneutui polyeteenin ja polypropeenin vedenhylkimisominaisuuksiin ja siihen, kuinka pintarakenteilla ja lisäaineilla hylkimistä voidaan tehostaa.
Väitöksen jälkeen vuonna 2007 Puukilainen siirtyi tutkijatohtoriksi Helsingin yliopiston kemian laitokselle, jossa professorit Markku Leskelä ja Mikko Ritala tarvitsivat osaajaa tutkimaan atomikerroskasvatuksella tehtyjen pintojen rakenteita.
Puukilaisella oli tuossa vaiheessa jo vankka pintakemian osaaminen, joka laajeni näinä vuosina kattamaan myös epäorgaanisia ohutkalvoja. Kun Suomen Olympiakomitea perusti vuonna 2011 urheiluteknologiaohjelman Sotŝin vuoden 2014 talviolympialaisia varten. Puukilainen kutsuttiin vetämään projektia, jossa vierähti pari vuotta osa-aikaisesti. Tämä syvensi Puukilaisen jo ennestään vahvaa osaamista suksipintojen vuorovaikutuksista talviolosuhteissa sekä huoltoryhmän jäsenenä että kemistitutkijana.
Niinpä hänet vuonna 2014 kutsuttiin johtamaan tuotekehitystä Vauhtiin, ja vuodesta 2016 hän on toiminut yrityksen toimitusjohtajana.
Talvikausi on kiireistä aikaa, mutta Esa Puukilainen ehtii piipahtaa myös alan messuilla ja kilpahiihtotapahtumissa, joissa Vauhdilla on yhteistyötä suksihuoltoryhmien kanssa.
Jutun toimitus ja valokuvat: Sisko Loikkanen
mennessä juho | joulu 19, 2018 | ajankohtaista, Henkilöt, Kemiaa arjessa
Valmistuin Helsingin yliopiston kemian laitokselta yli kolmekymmentä vuotta sitten. Tein aluksi opetustyötä, pidin siitä kovasti ja suunnittelin opettajan uraa. Yllättävä työtarjous kuitenkin vei VTT:lle, jossa viihdyin tutkijan tehtävissä lopulta melkein seitsemän vuotta. Jossakin vaiheessa jouduin esimiestehtäviin ja sain vedettäväkseni pienen laboratorioyksikön.
Eräänä sunnuntaina luin työpaikkailmoituksen, jossa haettiin Keskusrikospoliisiin rikoslaboratorion johtajaa. Dekkareiden lukijan mielestä se tuntui jännittävältä. Hain virkaa ja yllätyin suuresti, kun tulin valituksi. Alkoi aivan uudenlainen aika ja ura poliisin palveluksessa. On vaikea kuvitella työtä, joka olisi tarjonnut enemmän mielenkiintoisia tehtäviä, vaihtelua ja ajoittain jopa ammatillista jännitystä. Vuosien varrella oma alueeni, kemian analytiikka, kehittyi nopein askelin. Henkilökohtaisella tasolla huomasin vähitellen joutuvani luopumaan tutkijaroolista, ja vastapainoksi muutuin yhä enemmän ensin hallintovirkamieheksi ja vähitellen ammattijohtajaksi. Jälkikäteen ajatellen kovin rutistus taisi olla jo VTT:llä aloitetun väitöskirjatyön loppuun saattaminen aivan erilaisen päivätyön rinnalla.
Poliisiorganisaation ja koko valtionhallinnon toiminta tuli pikku hiljaa tutuksi ja eteen tuli yhä kauempana kemistin työstä olevia asiantuntija- ja johtamistehtäviä. Suomen kansainvälistyminen näkyi omassa arjessa. Pikku hiljaa yhteistyöstä ulkomaisten kollegojen kanssa tuli päivittäistä. Välillä asuin runsaat pari vuotta Istanbulissa ja toimin kansainvälisen järjestön konsulttina.
Kahdenkymmenen laboratorionjohtajavuoden jälkeen eteen tuli jälleen uusi ja jännittävä mahdollisuus: Poliisiammattikorkeakoulun rehtorin virka tuli haettavaksi. Onneksi huomasin täyttäväni viran muodolliset kelpoisuusvaatimukset ja päätin taas kerran kokeilla. Kuinka ollakaan, aiempi kokemukseni arvioitiin tehtävään sopivaksi. Aloittaessani rehtorina pukeuduin ensi kertaa töissä univormuun, ja pääsin aivan uudenlaisen työyhteisön jäseneksi. Tavallaan palasin oman työurani alkujuurille opetuksen ja tutkimuksen pariin. Mutta onhan tämä silti aika erikoista: kemisti vastaa Suomen poliisikoulutuksesta!
Olen vuosien vieriessä alkanut vähitellen uskoa, että kemistin – tai yleisemminkin luonnontieteilijän – koulutus sopii itse asiassa erinomaisesti kovin erilaisiin työtehtäviin. “Kovien tieteiden” koulutus opettaa faktakeskeisyyttä ja loogista ajattelua. Ainakin analyyttinen kemisti osaa suhtautua realistisesti mittausepävarmuuteen, on kyse sitten vaikka panosten tai tuotosten mittaamisesta. Numeerista dataa me osaamme aina käsitellä, on kyse sitten analyysituloksista tai hallinnollisesta datasta. Jos oma työ edellyttää keskustelua tutkijoiden kanssa, luonnontieteellinen tutkijakoulutus antaa sen edellyttämät valmiudet, vaikka keskustelukumppani olisi miltä tieteenalalta tahansa; se myös opettaa geneerisesti kriittistä tiedon käsittelyä.
Mitä omalta alalta ulospäin kurkottaminen sitten edellyttää kemistiltä? Ainakin riskinottovalmiutta oman työuran suhteen ja jatkuvaa uuden opettelua. Luonnontieteellinen yliopistokoulutus ei tietenkään tuota kovin vahvoja tiedollisia valmiuksia vaikkapa lainsäädännön tai elinkeinoelämän toimintatapojen tai julkisen hallinnon rakenteiden tai henkilöstöjohtamisen alueilla. Toisaalta nykyaikaiseen työelämään kuuluu joka tapauksessa jatkuva oppiminen, joten mitään kovin erikoista uuden tiedon omaksuminen aivan vieraalta alueelta ei ole. Päinvastoin, se on hyödyllistä ottaa elämäntavaksi.
Kemiasta ulos kurkottaminen voi oman pään sisällä tarkoittaa myös jollain tavoin kivuliasta kehitystä: on hyväksyttävä se, että substanssiosaaminen siinä, mistä on aikoinaan haaveillut ja mihin on kouluttautunut, vähitellen vanhenee. Oma selkeä kemian asiantuntijuus rapistuu samalla kun entiset kollegat tuntuvat aina vain pätevöityvän. Olen pitänyt tätä oman “poikkitieteellisyyteni” hintana, ja koettanut nauttia myös siitä, että vanhat opiskelukaverit ovat menestyneet oikeina kemisteinä.
Nuoria kemian opiskelijoita ja kemistejä haluan rohkaista katsomaan työelämää avoimin silmin, ja luottamaan siihen, että luonnontieteilijä pärjää!
Kimmo Himberg
mennessä juho | touko 16, 2018 | Kemiaa arjessa, Niksit
Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruoan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?
Anu Hopian kokkaukset eivät aina ole onnistuneet. Kun hänen kotikokin ylpeytensä on kokenut kolauksen, hän on pukeutunut kemistin takkiin ja perehtynyt epäonnistumistensa syihin. Tuloksena on hauska kirja ruoanlaiton kemiasta. Hopia kertoo, miksi pihvi kuivuu ja miksi ruoka ei ilman rasvaa maistu miltään. Hän tekee mikrokosmisen sukellusretken luumukiisseliin ja kertoo, kuinka karamellin rakenne muistuttaa lasia. Hopia antaa myös selvät ohjeet moneen helposti epäonnistuvaan ruokalajiin, kuten vaniljakastikkeeseen ja majoneesiin.
