Helsingin teknillisen kemian opetuksen rakentaja
Henrik Alfred ”Fisken” Wahlfors syntyi 8. huhtikuuta 1839 Kristiinankaupungissa. Valmistuttuaan Aleksanterin Yliopistosta kandidaatiksi vuonna 1861 Wahlforss aloitti kolme vuotta kestäneet jatko-opinnot Zürichissä, Hannoverissa ja Göttingenissä, jossa hän opiskeli aikansa tunnetuimman orgaanikon Friedrich Wöhlerin johdolla. Wahlforss matkusti sekä omin varoin, että yliopiston matkastipendien turvin hankkiessaan tietoja orgaanisen kemian ja kemianteollisuuden kehityksestä.
Väitöskirja Helsingin yliopistossa
Wahlforssin väitöskirja Bidrag till kännedomen af reten valmistui Helsingin yliopistossa 1868, ja sitä voidaan pitää ensimmäisenä teknillisen kemian alan väitöskirjana Suomessa. Julkaisu liittyi Ernst E. Quistin kanssa tehtyihin laajoihin tervateollisuuden kehittämiseen liittyviin tutkimuksiin.
Myöhemmin Wahlforss täydensi opintojaan Pietarissa Friedrich Konrad Beilsteinin laboratoriossa. Hänen koulutuksensa ja yhteytensä pohjautuivat aikakautensa huippututkimuksen tuntemiseen. Värikkäidenkin opiskeluvuosiensa jälkeen hän ajautui aluksi tuntiopettajaksi Helsingin Polyteknilliseen kouluun, jossa hän sitten toimi vakinaisena opettajana ja professorina kokonaisen kemistisukupolven kasvattajana. Kemian oppiaine sisälsi 1800-luvun lopulla kaikkien mateiriallien tutkimukseen liittyvien oppiaineiden alat. Mineralogian opetus alkoi Polyteknillisessä opistossa varsinaisena oppiaineena 1872. Aina vuoteen 1878 asti sitä opetti Wahlforss. Tämän jälkeen tehtävä siirtyi Ossian Solitanderin vastuulle.
Kemian opetuksen ajanmukaistaja
”Fisken” Wahlforss tunnettiin etevänä ja innostavana opettajana, vaikkakin 1880-luvun kuluessa hänen vanhanaikaiseksi käyvä otteensa sai antaa tilaa jo uudelle opettajasukupolvelle. ”Fisken” ei yksinkertaisesti pysynyt nopeasti kehittyvän tieteen mukana. Kritiikki liittyi paljolti teknillisten laboratorioiden merkitykseen ja kemian teollisten sovellutusten konkreettiseen kehittämiseen. Suomalaisen talouden tulevaisuutta rakennettiin nuoren tutkijasukupolven keskuudessa kemian osaamisen varaan, ja tämä oli Hietalahdessa selvästi sukupolvikysymys.
Vaikka opiskelijoiden keskuudessa hieman erikoisena pidettyä ”Fisken” Wahlforssia moitittiin usein menneen maailman edustajaksi, tämä ei estänyt häntä huolehtimasta kemian opetuksen ajanmukaistamisesta. Hän laittoi alulle Polyteknillisen Opiston uuden laboratoriohankkeen ja hän siirsi opetusvastuuta nuoremmille tutkijoille. Monista hänen oppilaistaan tuli tunnettuja teollisuusvaikuttajia. Esimerkiksi Antti Antero modernisoi Suomen Gummitehdas Oy:n; Aleksander Lampén vaikutti Tornator Oy:n johtajana ja mm. ministerinä Tulenheimon hallituksessa. Myös Wahlforssin perheessä yrittäjäideologia oli korkealla. Hänen poikansa Wilhelm ”Vikkelä-Ville” Wahlforss tunnetaan Wärtsilä-yhtymän luojana.
Kemian laboratorion alulle pano
Kemian opetukseen kohdistuvat muutospaineet nousivat 1890-luvun alussa aktiivisten opiskelijoiden keskuudesta. Orgaaninen kemia oli 1890-luvun johtavia tieteitä, ja nuori tutkijasukupolvi oli erittäin kansainvälisesti suuntautunutta ja tiedonhaluista. Syynä siihen, että juuri päästötodistuksensa ”diploomilla” saanut Gustaf Komppa perusti Kemistikillan (Kemisti-Klubi) vuonna 1891, oli opiskelijoiden keskuudessa syntynyt tarve ja halu tutustua tarkemmin tieteen uusimpiin saavutuksiin.
”Fisken” Wahlforss invalidisoitui 1890-luvun lopulla liikenneonnettomuuden jälkeen, ja hänen viimeisinä vuosinaan alulle pannun uuden kemian laboratorion rakennushankkeesta vastasi jo Gustaf Komppa. Wahlforss kuoli laboratoriorakennuksen juuri valmistuessa 1899.
Kirjoittaja: Panu Nykänen