Lääkekehittäjän työtä motivoi potilas, joka saa uuden hoidon ja helpotuksen elämään

Lääkkeen kehittämiseen kuluu tyypillisesti aikaa kymmenestä viiteentoista vuotta, ja vain murto-osa kliinisiin kokeisiin edenneistä ehdokkaista hyväksytään lopulta lääkkeeksi. Kehitystyö on riskialtista ja täynnä tieteellisiä haasteita, mutta onnellisessa tapauksessa tuloksena on lääke, josta sekä potilas että kehittäjä voivat iloita.

Haastateltavana Orionin globaalin lääkekehityksen johtaja Leena Otsomaa.

”Verkostoituminen globaalisti on tärkein kanava pysyä tieteen eturintamassa”, sanoo Leena Otsomaa Orionista.

Tutkimuksen kolme terapia-aluetta 

Orionissa tutkitaan ja kehitetään lääkkeitä kolmella eri terapia-alueella, keskushermostotaudeissa, onkologiassa ja harvinaisten sairauksien alalla.

Keskushermostotautien parissa Orion on pitkään pureutunut varsinkin neurodegeneratiivisiin sairauksiin ja krooniseen kipuun, ja neurodegeneratiivisista sairauksista kohteena ovat olleet Parkinsonin taudin hoito ja ALS. Onkologiassa keskeisiä ovat olleet kiinteiden kasvainten, tuumoreiden lääkkeet ja syövät, jotka perustuvat steroidihormonien toimintaan. Harvinaisista sairauksista Orionin kiinnostus kohdistuu suomalaisten perinnöllisiin tauteihin.

Lääkekemistin tarvekaappiin kuuluu reagensseja ja liuottimia, joita tarvitaan synteesien tekoon.

Podcastissa Leena Otsomaa kertoo lääkkeen kehitystyöstä. Hän toimii Orionissa globaalin lääkekehityksen johtajana, virallinen työnimike on Director Global Medicine Design.

Jutun toimitus ja valokuvat Sisko Loikkanen. 

Kemistiteekkareiden menestyvä biotekniikkayritys

Kemistiteekkarit Pekka Mattila ja Kari Pitkänen perustivat Finnzymesin vuonna 1987 aluksi pöytälaatikkofirmaksi. Finnzymesistä kehittyi vähitellen merkittävä biotekniikkayritys, joka valmisti entsyymejä dna-tutkimukseen. Tuotelistalle tuli myös pcr-laitteita dna:n monistusta varten. Vuonna 2010 Finnzymes myytiin amerikkalaiselle Thermo Fisher Scientificille. 

Idea Finnzymesista syntyi Teknillisen korkeakoulun kemian osastolla tehdassuunnittelun kurssilla, kuvan rakennuksessa. Nyt rakennus kuuluu Aalto-yliopiston kemiantekniikan korkeakouluun.

Kurssityöstä kohti käytännön toteutusta

 

Elettiin 1980-luvun puoliväliä, kun kemian teekkarit Pekka Mattila ja Kari Pitkänen suorittivat Teknillisen korkeakoulun kemian osastolla työlästä tehdassuunnittelun kurssia. Kurssityönä syntyi suunnitelma tehtaasta, jossa tuotetaan dna-molekyyliä katkaisevia restriktioentsyymejä.
Kyse oli vasta suunnitelmasta, mutta samalla kaksikolle syntyi ajatus, voisiko tehtaan toteuttaa käytännössä. Dna-tutkimukseen tarvittiin erilaisia entsyymejä eikä niitä tuotettu Suomessa eikä Pohjoismaissa.

Entsyymeistä ja niiden käsittelystä oli kuitenkin saatava lisäoppia, jota ei ollut tarjolla kotimaassa. Selvitettyään tilannetta Mattilan ja Pitkäsen huomio kiinnittyi alan huippuyritykseen New England Biolabsiin Yhdysvalloissa. Sinne he lähettivät rohkeasti kirjeen jossa ilmaisivat halunsa tulla oppimaan restriktioentsyymien eristystä ja tuotantoteknologiaa.

Melkoinen yllätys kaksikolle itselleenkin oli se, kun yrityksestä vastattiin ja vieläpä positiivisesti. Heidät toivotettiin tervetulleeksi oppiin Yhdysvaltoihin.

Saavuttuaan paikalle Mattila ja Pitkänen saivat ilokseen huomata, että heille oli varattu jopa laboratoriotila ja työn ohjaaja, ja käteen ojennettiin avaimet työpaikalle. Työ saattoi alkaa välittömästi.

Tämä melko poikkeuksellinen alku kiihdytti vauhtiin suomalaisen menestystarinan, biotekniikkayrityksen Finnzymesin. New England Biolabsista tuli sittemmin Finnzymesille tärkeä yhteistyökumppani.

Finnzymesin nosti huomattavaan kasvuun dna:n monistamiseen kehitetty pcr-teknologia, joka alkoi yleistyä 1980-luvun loppuvuosina.

Pcr:ssä tarvittiin korkeita lämpötiloja sietäviä dna-polymeraasi –entsyymejä, joita tiedettiin olevan kuumissa paikoissa elävillä bakteereilla.

Pekka Mattila ryhtyi tutkimusmatkailijaksi, joka lähti näiden otusten perään eksoottisiin paikkoihin, kuumille lähteille ja vulkaanisille alueille Islantiin, Uuteen-Seelantiin ja Kamtsatkan niemimaalle.

Vuosien myötä Finnzymesin toiminta laajeni myös diagnostiikan alalle ja suurimmillaan yrityksen palveluksessa oli lähes satakunta henkilöä. Oman tuotekehityksen hedelmä oli myös aikansa parhain dna:ta monistava entsyymi. Yritys esitteli myös oman, pienikokoisen pcr-laitteen dna:n monistukseen.

Finnzymesin johtokolmikkoon kuuluivat Pekka Mattila toimitusjohtajana, Tuomas Tenkanen, joka vastasi tutkimuksesta, tuotekehityksestä ja tuotannosta sekä Kari Pitkänen, joka vastasi jakelusta. Kaikki kolme olivat valmistuneet diplomi-insinööreiksi Teknillisen korkeakoulun kemian osastolta. Pitkään harkittuaan he päätyivät myymään Finnzymesin amerikkalaiselle Thermo Fisher Scientificille vuonna 2010.

 

Pekka Mattila kertoo Finnzymesin alkuajoista, menestyksestä ja yrityksen myyntiin johtaneista syistä. Hän toimii nykyisin Desentum-yrityksen toimitusjohtajana.

Tuomas Tenkanen lähti lähes vuodeksi entsyymioppiin New England Biolabsiin

 

Tuomas Tenkanen tutustui Pekka Mattilaan ja Kari Pitkäseen harjoitustöissä kemian osastolla Otaniemessä. Kun henkilökemiat synkkasivat, Finnzymes lähetti hänet Yhdysvaltoihin New England Biolabsiin lähes vuodeksi tutkimaan entsyymejä ja perehtymään niiden eristämiseen ja tuottamiseen. Samalla Tenkanen teki siellä diplomityönsä ja palattuaan Suomeen toi mukanaan opit Finnzymesin käyttöön.

Tuomas Tenkanen johti Finnzymesissä tutkimusta, tuotekehitystä ja tuotantoa.

Tuomas Tenkanen muistelee Finnzymesin vaiheita. Nykyisin hän toimii Mobidiag-yrityksen toimitusjohtajana.

Jutun toimitus Sisko Loikkanen. Valokuvat: Sisko Loikkanen, Pekka Mattilan valokuva Herantis Pharma Plc.