Suomessa seurattiin 1880-luvulla kemian tieteen kehitystä tarkasti. Vaikka suomalaisia korkeakoulukemistejä olikin vähän, ammattikunnan yhteydet Pietariin ja Berliiniin olivat kunnossa. Tutkijoiden vuosittaiset matkat Euroopan ydinalueille olivat lähes pakollisia, ja julkaisut kemian tunnetuissa sarjoissa tavanomaisia. Vuosisadan lopulle tultaessa Saksassa kehittynyt tapa käyttää opetus- ja tutkimuslaboratorioita yliopistokoulutuksen yhteydessä tuli Helsinkiin tuoreeltaan.
Filosofian tohtori Henrik Alfred Wahlforss, joka vastasi kemian opetuksesta Polyteknillisessä opistossa, itse A. E. Arppen, Wöhlerin ja Beilsteinin oppilas, käynnisti hankkeen nykyaikaisen kemian opetuslaboratorion rakentamiseksi Hietalahteen 1890-luvun alussa. Kimmokkeena hankkeella oli Aleksanterin yliopiston vanhan laboratorio- ja kokoelmarakennuksen Arppeanumin viereen vuonna 1887 Hallituskadulle valmistunut uusi kemian laboratorio, jonka yliopisto rakensi Edvard Hjeltin suunnitelman mukaisesti. Polyteknillisen Opiston Opettajakollegio teki 21. helmikuuta 1895 esityksen lisärakennuksen rakentamiseksi vanhan kemian laboratorion viereen.
Kielteinen vastaus saatiin miltei paluupostissa. Oppilaitoksen johtajan Ernst E. Qvistin mukaan kielteinen päätös johtui samaan aikaan käydystä keskustelusta korkeimman maatalousopetuksen liittämisestä Polyteknillisen Opiston ohjelmaan.
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta vauhdittaa laboratoriosuunnitelmia
Maatalouden tuotantomenetelmien nykyaikaistaminen oli yksi maan kohtalonkysymyksistä. Asiaan liittyi myös metsätalouden opetuksen ja Evon metsäoppilaitoksen kohtalo, joka liittyi suoraan puunjalostusteollisuuden toimintaan vaikuttaviin seikkoihin. Evon metsäoppilaitoksen ohjelmaan oli alusta lähtien kuulunut puukemian tutkimus. Tämä oli 1880- ja 1890-luvuilla myös Polyteknillisen Opiston kemistien suuren huomion kohteena.
Kun päätös maa- ja metsätalousopetuksen jäämisestä Aleksanterin Yliopistoon perustettavan maatalous-metsätieteellisen tiedekuntaan oli tehty ja samaan aikaan Bulevardi 29 tontti päätyi valtion haltuun, laboratoriokysymys nostettiin uudelleen esille. Tontin kadunpuoleiseen reunaan nousi Geologisen komisionin rakennus, josta tuli geologian kokoelmien koti pitkäksi aikaa. Uusi kemian laboratorio puolestaan sai tehtävän orgaanisen kemian pesäpaikkana. Rakennusten väliselle piha-alueelle koottiin rakennuskivien ja kaivosmineraalien ulkoilmanäyttely.
Onni Törnqvist (Tarjanne) sai 1896 laboratorion suunnittelutyötä varten 1 500 markan matkastipendin ja hän matkusti kesällä Saksaan, Unkariin ja Sveitsiin. Törnqvist vieraili muun muassa Heidelbergissä ja Zürichissä tutustumassa nimenomaisesti laboratoriorakennusten arkkitehtuuriin.
Tarjanteen piirustukset valmistuivat jo seuraavana talvena. Tämän jälkeen asiat etenivätkin hämmästyttävän nopeasti. Esitys kemian laboratorion rakentamiseksi laadittiin 23. maaliskuuta 1897. Myöntävä päätös oli tiedossa 2. syyskuuta, ja rakennuksen perustamistyöt alkoivat jo saman vuoden marraskuussa.
Euroopan nykyaikaisin orgaanisen kemian opetuslaboratorio avataan 1898–1899
Teknillisen kemian opetus koki vakavan takaiskun juuri laboratoriosuunnitelman saadessa muotoaan. Professori H. A. Wahlforss loukkaantui polkupyöräonnettomuudessa laboratorion suunnittelutyön käynnistyessä ja hän jäi pysyvästi työkyvyttömäksi. Yleisen kemian vakituisen opettajan virkaa määrättiin lukukauden alusta lähtien hoitamaan vain 29-vuotias filosofian tohtori Gustaf Komppa. Komppa sai näin vastuulleen uuden laboratorion sen suunnitteluvaiheesta alkaen. Komppa myös sai laboratoriorakennuksen valmistuessa avukseen kemian ylimääräisen opettajan, taitavana kynäniekkana tunnetun maisteri Gustaf ”Guss” Mattsonin. Kumpikin tehtäväänsä valmistautuvista kemisteistä teki kesällä 1899 laajan kiertomatkan Euroopan yliopistoissa ja teknillisissä oppilaitoksissa tutkiessaan uusien laboratorioiden työjärjestystä.
Polyteknillisen opiston kemian laboratorio oli valmistuessaan 1898–1899 Euroopan nykyaikaisin orgaanisen kemian opetuslaboratorio. Tukholman KTH sain omansa vasta vuotta myöhemmin.
Uusi kemian laboratorio oli silloiseen oppilasmäärään nähden tilava ja varustettu ajanmukaisilla laitteistoilla. Vanha laboratoriorakennus liitettiin uuteen katetulla yhdyskäytävällä. Uudistuksen yhteydessä vanhaan rakennukseen sisustettiin luentosali kahdelle sadalle kuulijalle.
Aikakauden tekniikan nopeaa kehitystä kuitenkin kuvastaa se, että vain viisi vuotta myöhemmin alettiin valmistella esityksiä uuden laboratoriorakennuksen korottamiseksi yhdellä kerroksella. Lisätilaa tarvittiin erikoislaboratorioita, esimerkiksi kaasuanalyysilaitteistoja, varten sekä kasvavien kokoelmien säilytyspaikaksi. Myös kemian tekniikka eriytyi teknillisen kemian opetuksesta vähitellen omaksi oppiaineekseen. Vuoden 1914 sodan syttyminen johti sitten opiskelijatulvaan ja krooniseen tilanahtauteen, ja kemian laboratoriot levittäytyivät vanhoihin rakennuksiin koko Hietalahden alueelle.
Kirjoittaja: Panu Nykänen