1870-luvulle tultaessa Suomessa seurattiin jo tarkoin teknillisen korkeakouluopetuksen kehitystä saksalaisella kielialueella, ja Helsingin Teknillinen reaalikoulu muutettiin 1872 Polyteknilliseksi kouluksi. Toiminnan nopea kasvu ja uudenaikaisten teknillisten osastojen vakiintuminen johtivat pian Litoniuksen talon muuttumiseen liian ahtaaksi kotipaikaksi oppilaitokselle.
Litoniuksen talon piharakennuksessa sijainneet mekaaninen ja kemiallis-teknillinen työpaja olivat jo 1850-luvun lopulle tultaessa auttamatta vanhanaikaisia. Kun samaan aikaan Saksasta levisi saksalaisten tekniikan opettajien aate, jonka mukaan työpajatoimintaa ei lainkaan korkeakouluopetuksen yhteydessä tarvittu, työpajat siirrettiin kokonaan manufaktuurijohtokunnan ja myöhemmin tieteellisten seurojen hallintaan, ja niiden laitteet myytiin muille oppilaitoksille.
Kemiallisen laboratorion välineistö oli 1960-luvulla olemassa lähinnä puhallusputkilaitteiston käyttöön harjaannuttamista varten. Vuoden 1865 laboratoriosäännössä luetelluissa kemiallisissa kokeissa käytettyinä välineinä mainitaan uutuutena tulitikut. Laboratoriossa oli myös kaksi käsipyyhettä, alkoholilamppu ja rikkivetyaparaatti. Alkoholia ja suodatinpaperia oli riittävästi joka oppilaalle, minkä lisäksi vahtimestarilta sai laseja ja posliinia halpaan hintaan. Lakmuspaperi pidettiin opettajan valvomassa lukitussa kaapissa.
Kemisteille tutuksi tullut Plattnerin puhallusputkilaite on kuvattuna teekkarien alkuperäisessä lipussa ja kokardissa.
Harjoitukset labratorioissa takaisin opetusohjelmaan
Jo 1860-luvun lopussa tehtiin suunnitelmat uuden, oman rakennuksen hankkimiseksi oppilaitoksen käyttöön. Suunnitelmien täsmentyessä lähetettiin arkkitehti Frans Anatolius Sjöström, joka pätevöityi tehtäväänsä oppilaitoksen arkkitehtuurin opettajana, Saksaan tutustumaan uusimpiin oppilaitosrakennuksiin. Uudisrakennuksen piirustukset valmistuivat 1874, ja työt Hietalahdentorin laidalla sijaitsevalla tontilla saatiin valmiiksi kolme vuotta myöhemmin.
Vaikka Polyteknillisen koulun opetusohjelmaan eivät laboratoriotyöt varsinaisesti kuuluneetkaan, jo 1879 Suomessa oli otettu askel takaisin tekniikan opetusmenetelmissä. Polyteknillistä Opistoa perustettaessa opetusohjelmaan kuuluvaksi ilmoitettiin myös ”harjoitukset laboratorioissa, piirustussaleissa ja kedolla, asianomaisten opettajain johdolla”. Sjöströmin uudisrakennukseen sijoitettiin sekä kemiallinen että fysikaalinen laboratorio. Laboratoriorakennus oli sijoitettuna erilleen päärakennuksesta, sen sisäpihalle.
Senaatti antoi jo 1875 yhteensä 5 000 markan määrärahan laboratorioiden varustamista varten. Laboratorioiden rakennustyöt uudessa, omassa rakennuksessa alkoivat heti muuton jälkeen. Kemiallisen laboratorion työpisteisiin vedettiin kaasuputket vuoden 1878 alkaessa, verstaaseen ja luentosaliin hieman myöhemmin. Fysikaaliseen laboratorioon saatiin vesijohto saman vuoden elokuussa ja luentosali varustettiin tuuletusikkunoin vuoden lopulla. Vuoden 1879 lopulla pienen laboratoriohuoneen seinät ja katto maalattiin mustaksi optisten kokeiden suorittamista varten.
Pommit koituvat laboratorion tuhoksi
Kemian laboratoriotilat jäivät kuitenkin ahtaiksi jo 1890-luvulla. Laboratoriorakennusta laajennettiin vuosisadan vaihteessa, mutta jo 1898 avattiin vanhan laboratoriorakennuksen taakse niin kutsuttu uusi kemian laboratorio, joka merkitsi uuden aikakauden alkamista teknillisen kemian tutkimukselle ja opetukselle. Vanhaan laboratoriorakennukseen sijoitettiin tämän jälkeen kemian osaston kirjasto.
Vanha kemian laboratorio vaurioitui pahoin marraskuun viimeisenä päivänä Talvisodan alkaessa Neuvostoliiton ilmavoimien pommittaessa Helsinkiä. Rakennus kuitenkin korjattiin vielä. Se tuhoutui lopullisesti helmikuun 1944 ilmapommituksessa. Kantavat rakenteet olivat nyt romahtaneet ja kirjastosta oli jäljellä vain paikalleen hiiltyneitä opuksia. Välirauhan solmimisen jälkeen sen tilalle nousi J. J. Sirénin piirtämä nelikerroksinen funktionalististyylinen laboratoriorakennus.
Kirjoittaja: Panu Nykänen